Seitsemäs päivä

Se valkeni aurinkoisena ja lämpimänä, retkipäivä Chartresin kaupunkiin. Aamulla hämmennystä herätti aikataululehtisen lukeminen; tarkoittaako Tous les Jous, että juna kulkee arkipäivisin vai joka päivä, päätimme kuitenkin kokeilla onnea, joten Sonja sompaili jo tottuneesti Ranskalaisen maaseudun halki La Loupen rautatieasemalle.

Ihana yllätys odotti, kun jo tuttujakin opiskelijakavereita oli asemalla. Juttu alkoi mukavasti kulkea, selvisi, että he ovat menossa Pariisiin lauantaipäivän viettoon. Eräs nuorimies, joka puhui mukavasti englantia, ranskaa ja espanjaa halusi jututtaa meitä perinpohjin sen puolen tunnin ajan, jonka yhteinen matkamme kesti. Hän selvitteli siviilisäätyjämme ja toivoi niin kovasti löytävänsä vaimon itselleen.

Yksi opiskelijoista jäi kanssamme Chartresin asemalle ja kysyi, haluammeko hänet oppaaksi Chatedrale Notre Dame – kirkkoon. Kirkko oli vaikuttava. Sen vanha kellotorni nousee 105 metrin korkeuteen. Kirkon ulko- ja sisäpuoli oli täynnä taidokkaita, pikkutarkkoja veistoksia ja upeita, värikkäitä lasimaalauksia.

Kirkon ulkopuolella oli pieni puisto, josta oli upea näkymä yli kaupungin. Tämä olikin mahtava paikka ottaa reissumme ensimmäiset selfiet.

Seuraavana ohjelmassa oli kahvilassa asiointi. Jokainen sai harjoitella oman tilauksen hoitamisen ja maksamisen. Kahvinjuojille kahvivaihtoehtoja oli kaksi; press or large. Päädyimme largeen, joka ranskassa tarkoittaa desiä kahvia kolmen desin mukissa. Kahvi oli joka tapauksessa hyvää.

Kahvin jälkeen kiertelimme kaupungin pienillä kujilla putiikkeja ihastellen. Miia oli selvästi joukon ahkerin shoppailija. Kävimme myös pidemmän kävelyretken laitakaupungilla edullista ruokapaikkaa etsien. Reissu oli kuitenkin ruoan suhteen tulokseton ja päädyimme takaisin keskustan hyörinään. Nälkä alkoi jo nipistellä ja toiletkin olisi ollut tarpeen – mutta – ruokapaikkojen ovet olivat suljettuja L Sitten se löytyi – wifillä varustettu ravintola.  Opiskelijat harjoittelivat englanniksi tilaamista ja loppujen lopuksi se onnistui kaikilta hyvin. Salaattiannokset olivat tarjolla melkoisen kokoisissa vadeissa ja ruoka maistui somen seurassa. Viikko ilman whatsuppia ja facea oli päättynyt!   

Puolikuuden aikaan illalla rautatieaseman mittari näytti vielä kahtakymmentä astetta. Juna tuli ajallaan ja onneksi saimme oman vaunun, sillä se täyttyi nopeasti väsyneiden kaupunkireissaajien hervottomista jutuista ja naurusta. Matkan aikana Anni sai vaihdettua kenkiinsä uudet värikkäät kengännauhat ja Roosalle suunniteltiin monokkelin hankkimista selfietikun päähän.