Kahdestoista päivä

Yö kului kuunnellessa Pariisin melskettä ja kerrossängyn narinaa.

Aamupalan (lähinnä patonkia) jälkeen lähdimme reippain mielin kohti Eiffeliä. Metroilla matkustaminen ei sujunutkaan tänä päivänä ihan ongelmitta kun kaikki liput eivät jostain syystä toimineet. Osa meistä joutui harrastamaan ehkä hieman rikollista toimintaa hyppimällä metroporttien yli ja puskemalla pienestä raosta portin toiselle puolelle.

Pääsimme kuitenkin onnellisesti perille Eiffel-tornille. Meitä oli etukäteen peloteltu jonotusajoista, mutta saimme liput jo 20 minuutin jonotuksen jälkeen. Maisemat kolmannesta kerroksesta olivat mahtavat! Aurinko paistoi ja oli melko lämmintä. Ajoituksemme olikin loistava, sillä tultuamme alas sumupilvet valtasivat tornin huipun. Taskuvarkaista varoiteltiin joka kulmassa ja kulmien välissä, mutta ehkä selfie-tikkuja sai väistellä vielä sitäkin enemmän.

Saatiin Eiffel-torniki nurin

Huipulla käynnin jälkeen lähdimme käväisemään riemukaarella. Matkan varrella näimme U2-yhtyeen poistuvan mustilla autoilla hienosta hotellista. Paikalla oli lehdistö ja hotellin johto (ainakin niin oletimme) vilkutti kuninkaallisesti autojen perään. Riemukaaren lähettyvillä saatiin vihdoin napattua ranskalaisista sotilaista kunnon kuva! (Jota emme nyt julkaise).

Seuraavaksi matkustimme metrolla Montmartren kaupunginosaan katselemaan Pariisin kirpputoreja. Yhdellä kirpputorilla ehdimme käydä ja kävellä pienet pätkät alueen katuja kun tulimme siihen tulokseen että paikka oli aivan väärä rehelliseen työntekoon opetteleville opiskelijoille. Kadunvarsilla notkui joutilasta porukkaa ja hihasta löytyi monennäköstä puhelinta ja ipadia, koruja ja aurinkolaseja. Hyviä kauppoja ois varmasti saanu tehtyä.

Sielä ois kaupustelijoita

Ranskalainen parkkeeraustyyli

 

Matkustettuamme takaisin lähelle hotelliamme opiskelijat asioivat itsenäisesti tupakkakaupassa ja tukihenkilöt olivat suorastaan innoissaan tästä aktiivisuuden puuskasta.  Ilta kului jälleen Fifitellessä (ja hihitellessä).