Neljäs päivä.

Eveliina täytti 20 v. Aamulla kajahti kaunis synttärilaulu ja hän oli suorastaan liikuttunut tästä eleestä. Ravintolapuolella pöytään pisteltiin kokonaisia lampaita. Mervin mielestä tämä oli hyvä ja hyödyllinen juttu. Talit laitettiin roskiin, potkat otettiin pois ja muotoiltiin ikään kuin kaupassa ja niin edelleen. Simon nosteli moneen kertaan jotain fileetä ja kyseli haluaisiko joku pihvin. Puutarhaihmiset kävivät kuolleiden ja elävien kirvojen kimppuun. Kasveissa, joiden Roosa arveli olevan kaunokaisia, oli erilaisia eläimiä sekä sieniä.  Yann yritti selittää mitkä hyönteiset olivat hyviä ja mitkä pahoja. Iso osa kasveista meni roskiin, ja hän ehkä tästä huolestuneena siirsi meidät muihin tehtäviin. Mainitsimmeko jo että hän on erittäin hauska ja ihana mies. Kirvaiset ja ötökkäiset jätteet vietiin kasvimaalle lojumaan. Sitten leikkasimme ulkona akileijoja. Siellä oli hirveästi kotiloita ja etanoita. Sitten seurasi mato-hiiri-episodi. Roosa osoitti todella pitkää lieroa, jota me sitten hämmästelimme yhdessä. Sonja huomautti että ihan madon vieressä lojui irvokkaan näköinen kuollut hiiri, jota kukaan muu ei ollut huomannut. Näytimme sen Yannille ja häntä nauratti. Sitten keskustelimme lumesta. Yann pitää hiihtämisestä mutta ei lumesta.

Floristipuolen tyypeille ei ollut muistettu kertoa että tulisimme käymään siellä. Saimme siellä kuitenkin jotkut kukat eteen ja väänsimme niistä spiraalikimput. Illalla juhlittiin vielä Eveliinan synttäreitä aprikoositortulla. Nappekin sai torttua. Mikä on nappe? Se selviää ehkä seuraavassa luvussa…

Meilläkin on nyt kaikilla uudet kiiltävät ranskalaiset korot