Yhdestoista päivä

Ensimmäisen maailmansodan päättymispäivä.

Aamupäivällä lähdimme varovaisen toiveikkaina kohti Pariisia. Jo tottuneina juna- ja metromatkustajina pääsimme sujuvasti perille. Selkeän matkustuksen ja hotellin löytymisen jälkeen loppupäivä olikin lähinnä päämäärätöntä kulkemista. Lähdimme kävelemään kohti Notre-Damea ja matkanvarrella aioimme pysähtyä kahville, mutta päädyimmekin lounaalle. Ravintolan ruoka ei ollut kyllä hääviä, ainakaan hintaan nähden, mutta pääasia, eli maha, täyttyi. Syönnin jälkeen jatkoimme suunnistamista kohti Kuningatarta. ”Hieno pytinki, erilainen joka suunnasta. Mutta ympäristö ei ollu kovin siisti ku siellä näkyi lähinnä turisteja selffietikkujen kans.” Se oli Annin kommentti hienosta Notre-Damen kirkosta.

Kierrettyämme kirkon ympäri palasimme hotellillemme, jonne olimme siis aiemmalla käynnillä jättäneet vain matkatavaramme. Majapaikkamme oli keskeisellä paikalla ja erittäin siisti ja hieno niin edulliseksi paikaksi. Wc-paperikin oli hienoa (mutta huonoa) ja vaaleanpunaista.

Illalla klo 19 aikoihin kävimme syömässä päivällisen hotellin ruokalassa. Sen piti maksaa 10,50e, mutta emme pistäneet hanttiin kun vastaanoton nainen pyysi kolmea euroa. Halpa päivällinen ja paljon parempi ruoka kuin kalliissa lounaspaikassamme. Eveliina ajatteli ottaa vielä lomamatkallakin työroolin siirtyen annostelijoiden puolelle. Ravintolan henkilökunta ei kuitenkaan ottanut oma-aloitteista työntekoa innolla vastaan.

Ilta kului Wi-fin äärellä hotellin alakerrassa. Roosa huomasi harmaiden hiuksien lisääntyneen reissun aikana. Ehkäpä siitä kauhistuneena hän sai vielä illalla naurukohtauksen hotellihuoneessa, sillä nauruhan pidentää ikää..

Kuvia pariisin kaduilta

Jonku koti..

Hotellin ala-aulasta