Herätys kello 5.45. Roosalla teki tiukkaa. Meinas, että aamukiukku ois ollu aika paha jos ei oltais oltu kotia lähössä. Oltiin sovittu aamupala-ajaksi 6.30, mutta osaa porukasta piti herätellä vielä sen jälkeen. Syönnin jälkeen vastaanotosta tilattiin meille taksi ja suunnistimme kohti D-terminaalia. Taksi olikin ihan hyvä idea, sillä lentokenttäalue oli niin valtava, että tuskin oltaisiin päivässäkään löydetty oikeaan paikkaan.

Turvatarkastuksista selvittiin, vaikka syynit oli aika tarkat. Yksi joutui lähempäänkin tarkasteluun. Sen jälkeen saatiinkin huokasta helepotuksesta ja istua oottelemaan koneen lähtöä. Lentomatka sujui hyvin ja oltiin vihdoin perillä Suomessa. Helsingissäkin oli vielä vastassa tullin ja rajavartiolaitoksen miehiä.

Ouluun päästessä oli pimiää ja lunta. Roosaki pääsi lunastamaan luppauksensa...

Ainiin... 

Siinä on nappe.Kato vaikka sanakirjasta

This is END. Au revoir!

-Evanmiro

Keittiölle oli tullut aamulla laatikollinen eläviä rapuja. Eveliina kuori ja ruskisti herkkusieniä, Chefin ääni kajahteli keittiöllä. Kasvihuoneella oli aamusta hiljaista. Aamulla Roosa, Anni ja Miia laittoivat mehikasveja joita oli jo ennestään paljon. Iltapäivällä otettiin kaikki krysanteemit juurineen päivineen pois ja vietiin ulos kompostiin, sen jälkeen otettiin tukipilarit ja verkko pois. Siirrettiin kasveja isompiin ruukkuihin. Myöhemmin laitoimme huonot kukat kottikärryihin ja veimme ne kompostiin. Päivän lopuksi kun lähdimme, opiskelijat kättelivät meitä. Työpäivien osalta THIS IS END. Bloginteon aikana Anni on uppoutunut suklaaseen ja Star Warsin maailmaan, Eveliina naputtelee nappea ja Roosa piirtelee sydämiä. 

Aamulla sanottiin napelle heiheit, pakattiin loput kamat ja pistettiin omenat taskuun. Suureksi yllätykseksi Nicolas tuli ajallaan hakemaan meitä. Matkalla hän piti radiota isolla, ettei tarvinnut yrittää keskustella huonolla englannilla. 1,5h matkasta meni hyvin, sitten alkoi liikenne tökkimään. Meni ambulansseja ja poliisiautoja.. Sitten selvisi syy, moottoritiellä oli sattunut onnettomuus, jonka vuoksi kolme kaistaa neljästä oli pois käytöstä. Osa porukasta kärsi matkapahoinvoinnista ja liikenneympyröitä tuntui olevan aivan liikaa..

Päästyämme hotellille kolmen tunnin ajomatkan jälkeen ihmettelimme sen hienoutta. Huoneetkin oli niin hienot ettei meinannu valoja saaha päälle. Mutta, huolimatta hotellin hienoudesta, sielläkään ei ollut vessoissa käsienpesualtaita.

Olihan se ihana laittaa illalla nukkumaan kun oli pitkästä aikaa oikiat peitot ja tyynyt sekä pehmeä sänky!

Keittiön ovet olivat aamulla kiinni. Eveliina marssi takaisin asunnolle ja Mervi aloitti top-arviointilomakeseikkailun. Eveliina pääsi lenkille ennen kuin lounas alkoi. Iltapäivällä Eve ja Mervi menivät valmistelemaan illanjuhlia, johon emme kutsusta huolimatta menneet. Yann pisti nuoret pojat opastamaan puutarhapuolen opiskelijoita töihin. Poikien olisi pitänyt neuvoa mitä olisi pitänyt tehdä mutta he rupesivat vain hajottamaan ruukkuja avomaalla ja Anni teki samaa mitä pojat. Iltapäivällä pesimme siitepölyjä ikkunoista kasvihuoneessa. Illalla Roosa ja Eveliina kävivät uteliaina pyörimässä linnan ympärillä ja tulivat siihen tulokseen että ei ollut meidän juttu. Näin viimeisellä viikolla oli hyvä huomata, että pesuhuoneen ikkunan sumennus ei ole kovinkaan tehokas. Sisältä ei kyllä näe ulos, mutta ulkoa näkee sisälle…

Ohjaajat ovat aloittaneet juoksupatonkilakon. Sairastaneiden määrä sen kun kasvoi, aamulla oli jo kolme potilasta. Kun muut jäivät sairastelemaan asuntolaan, niin Anni, Eveliina ja Mervi lähtivät reippaina töihin. Mervikin pääsi hieman kyseenalaisiin hommiin, kun hän yritti huomaamatta ottaa jostain keittiönhyllystä kertakäyttöisen pursotinpussin, jotta Sonja saisi tehtyä sarvikuonokannun itselleen. Sonja lähtikin tänään iltapäivällä ison ja painavan matkalaukun kanssa kotia päin. Illatkin jo käyvät vähiin, viimeisiä viedään Napen seurassa. Illalla kävimme sitten viimeisen kerran inter marchessa  ja jouduimme tekemään sen eurokortittoman kuskin kyydissä. 

Maanantaiaamuna oli kämppä täynnä puolikuolleita stressaantuneita ihmisiä. Keittiömestari oli aamulla Eveliinaa ja Merviä portilla vastassa ja kyseli vointiamme Pariisi tapahtumien takia. Työt alkoivat keittiöllä porkkanoita kuoriessa ja viipaloidessa tehokkaalla viipalekoneella. Sen jälkeen seuraava työtehtävä oli tehdä voitaikinasta puolikuun muotoisia leivoksia. Sonja lähti vaihtamaan aamulla keskiviikon junalippua tiistai-illalle. Kun Roosa ja Miia kipittivät aamulla kirjastoon, niin Anni unohtui matkasta ja jäikin lauleskelemaan suihkuun. Suihkun jälkeenhän se seikkailu sitten alkoi, kun Annin piti mennä koulunkirjastoon mutta päätyikin sitten joidenkin neuvosta tupakkipaikalle, sen jälkeen hänet neuvottiin puutarhalle ja kolmannella kerralla hän pääsi sinne mihin hänen pitikin päästä. Iltapäivällä Miia jäi sairastelemaan asuntolaan kun Roosa ja Anni lähtivät jatkamaan töitä kahden youngpeopelin kanssa. Yann oli valmis antamaan nämä kaksi nuorta ja reipasta poikaa tyttöjen matkaan, mutta tytöt eivät oikein lämmenneet asialle.

Klo 12.00 koko koulunväki kokoontui koulun juhlasaliin hiljentymään 13. päivän terrori-iskujen uhrien muistoksi.

KylpyhuoneKeittiö

Sonjan lenkkikengät

Rex

Puutarhuri

Vihreä on rauhoittava väri

Jos ei omista riittävan isua pyykkikonetta niin marketin eestä löytyy...

Linnan ravintola

Chartresista

Pyykkipäivä, brunssipäivä, lepopäivä, lämmin ihana päivä. Roosan hemmotteluilta.

Heräsimme uutisiin Pariisin kauhutapahtumista. Puhelimiin tuli ”oletko kunnossa” –viestejä. Selvittelimme keskenämme mitä oli tapahtunut, Sonja kävi netissä lukemassa uutisia. Telkkarikin oli päällä, mutta emme ole niin ranskankielen taitoisia että siitä olisi ollut paljoa hyötyä. Olimmepahan ainakin hengessä mukana. Päivällä kiertelimme La Loupessa ja pistäydyimme ihanassa pienessä suklaakaupassa ja vähintään yhtä ihanassa InterMarche-ruokamarketissa joka oli kyllä tuttu jo lukuisista aiemmista käynneistämme. Illalla oli Nappe-show ja söimme herkullisia köyhiä ritareita hunajan ja pähkinävoin sun muun kanssa. Kylmin päivä tähän mennessä.

Kuvia kotikylästä

Juna-asema

Kirjasto

Aamusta käytimme niin sujuvasti metroja, että juna-asemalla jäi aikaa shoppailuun. Ihmetystä herätti jälleen Roosan juna-ja metrolippujen toimimattomuus. Tuskastuneena tähän Roosa tuumaskin, että ”ei ennää ikinä Ranskaan”. Junassa valmistelimme blogi-kirjoitustamme ja katselimme ohi kiitäviä maisemia.

Iltapäivällä olimme takaisin La Loupessa väsyneinä, mutta onnellisina takaisin maaseudulle pääsystä. Haimme kaupasta juoksulounaat ja ajelimme ”kotiin” levähtämään.. Reissaaminen on raskasta.

Nappe oli pärjännyt hienosti yksinäänkin..

Juoksulounas